Kaikki tallinnalaiset oppivat tuntemaan hänet jo pikkulapsena. Eikä Tallinnaan tutustuvan matkailijankaan tarvitse kuin tähystää Raatihuoneentorilla hieman yläviistoon, niin hän on silmien edessä. Hän on Vanha Toomas, sotamies, joka on seissyt tukevasti paikallaan raatihuoneen tornin huipulla jo yli neljäsataa vuotta: jalat harallaan, miekka vyötäisillä, lippu kädessä, hattu komeasti kenossa. Aivan kuin hän vartioisi ylhäältä käsin, ettei vihollinen pääse yllättämään kaupunkia...
Vanha Toomas on neljän vuosisadan ajan tehnyt
uskollisesti päivästä toiseen myös varsinaisen
työnsä: kertonut tallinnalaisille, mistä suunnasta
tuulee – etelästä vai pohjoisesta, idästä vai lännestä.
Tässä työssään Toomas on aivan yhtä luotettava
ja vankkumaton kuin hän oli aikoinaan oikeana
sotilaana.
Nyt varmasti jo kysyt, onko Toomas siis ollut
oikeasti joskus olemassa.
Niin kysyin minäkin, ja etsin vastausta vanhoista,
pölyn peittämistä asiakirjoista, kunnes löysin...
--------------------------------------------------------------
Need, kes Tallinnas elavad, tunnevad teda hästi. Ja Tallinna külastajail tuleb vaid Raekoja platsil pisut kaela sirutada, et teda näha. Jutt on nimelt Vanast Toomast, sõjasulase kujust, kes seisab omal kohal Raekoja torni tipus juba üle neljasaja aasta: jalad harkis, mõõk vööl, lipp käes, kaabu uhkelt kuklas. Just nagu valvaks ta sealt ülalt, et vaenlane ei saaks salaja linnale läheneda... Vana Toomas on nelja sajandi jooksul täitnud päevast päeva kohusetruult ka oma otsest ülesannet: näidanud tallinlastele, kust poolt tuul puhub – kas lõunast või põhjast, idast või läänest. Sest niisama truu ja vankumatu nagu Toomas oli kord elusa sõjasulasena, on ta ka kujuna. „Kuidas,“ küsite, „kas siis sõjasulane Toomas tõesti kord on elanud?“ Nii küsisin minagi. Ja otsisin vastust vanadest tolmunud ürikutest, kuni leidsin...